Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Yhden pojan polvet naarmuin koristeltu
alkukesän hetket kaikkien nähtävillä
juoksuun askeleet taipuvat raskaammin
katse pyytää muita odottamaan
katse kääntyy maahan vähitellen
menevät muut omiensa pariin
siivet odottavat uusia lentomatkoja
seikkailuja kerrostalojen keskellä
kymmenen tikkua laudalla vain muisto,
nyt hiljainen hiekkalaatikko
odottaa kakun tekijää
kyynelsilmin kostutettua.
© HH, 2012
Kommentit
Vanhuuden lähestymistä, irtipäästön vaikeutta, kipeitä muistoja ja kauniita kielikuvia näen tässä.
Nostalginen ja kaunis runo.
Tästä tulee mieleeni yksinäisyys sekä kiusattu poika. Toiveitakin,unelmia paremmasta. Ajatuksia heräätävä on siis runosi!
Runo kosketti, mutta jotenkin en ihan tainnut löytää runon tärkeintä sisältöä.
Tämä teki vaikutuksen.
Koskettava.
Koskettavaa nostalgiaa.
Hieno.
Koskettaa tämä, puhuttelee.
Haikea runo
Sivut