Joskus maanantai tulee,
minkä tahansa päivän tilalle.
Vaikuttamaan hämärtyvänä valona
ilman kilpeä suojaavan
ihmisen eteen.
Siinä taistelun lomassa,
huomaan olevani hiljaisista hiljaisin.
Vastaukset katoavat jonnekin
kokonaan osaksi avaruutta,
tähtien taakse.
Siinä pimeän hetkessä,
siinä verhojen sulkeutuessa.
Idän ja lännen rajalla
täällä joen varrella,
istun kivieni kanssa.
Olemme elämän,
elämän tietämyksen mukaan.
Hyvän ja pahan ajassa,
täällä tien poskessa
toista vastaan tulemassa.
Selite:
Aleksis Kiven päivänä runo, jossa esiintyy kivi -jossain muodossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana taidokas runo
Etenkin viimeisimmät rivit kruunaavat.
Kivivoimaa.
Pidin.
Jätit jälkes kiveen, eli syntyi fos-siili ;D
Nyt istuu kuin nappi silmään myös kirjasi kannen kuvaan =))
Paranee vain loppuaan kohden
alun arvoituksellisuuden jälkeen.
Aivan mahtava runo !!!
Koskettava! Pidin erityisesti viimeisestä lauseesta...
Monitasoinen koskettava runo, mistä löytyy uusia ulottuvuuksia joka lukukerta.
Vahvaa pohdintaa. Runosi on mielenkiintoinen ja monitahoinen, saa ajatukset liikkeelle. Maanantai on uuden alku mutta aina yllätys viikonlopun jälkeen. Monet se vetää hiljaisiksi yhä uudelleen. Runossasi kivet lienevät olevan kuin lohtu. Osa luontoa voi tuoda lohtua pimeäänkin päivään, verhojen takana.
Rauhallinen, hyvä runo
runosi pakottavat ajattelemaan siinä syvällisyydessään ja kun olet herättänyt lukijan mukavuuden unesta, jää lukijalle valtava elämys sekä kielen kauneudesta että siihen kätketystä viisaudesta. Kiitos !
Koska täällä ei ole Tykkää-nappia, tykkään tästä sitten kommentilla. Tämä runo kasvaa loppuaan kohden, ainakin mun silmissäni. Eikä vähiten noiden kivien ansiosta. Ne onnistuvat aina puhuttelemaan kovuudellaan.
Todella upea Aleksis Kiven päivään liittyvä runosi. Tuli mieleeni Eino Leinon kirjoittama runo "Syntyi lapsi syksyllä."
Sivut