Syksy

Hän oli kaunis,
hänessä kasvoi kukka,
joka puhkeaisi vielä jonain päivänä.

Vuosien ajan häntä seuraten,
odottaen,
nälkään nääntyen.
Haluten nähdä minkälainen kukka hän olisi.

Syksy tuli,
illat pimenivät niinkuin hänkin.
Kaduilla kylmissään kulki,
ja hiljaa pelastusta rukoili.

Talvi meni, kevät tuli,
pian kukka puhkesi,
mustana kuin syysyö.
Oli syksy tehnyt sen,
tappanut sielun kauneimman.