Aamulla kellon ankea pirinä herättää, en tahdo nousta, en tahdon nähdä sitä surkeaa maailmaa, minkä sinä teet vieläkin kamalammaksi. Et ehkä halunnut satuttaa, mutta sen teit, petit, jätit, viilsit ja mursit sydämeni palasiksi. Jätit minut kokoamaan sen yksinäni kokoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan katkera tunnelma hienoksi runoksi kuvattuna.
satuttavaa ja kaunista.