Se vesi on nyt murheesta mustaa,
surusta suolaista.
Ei, ei hän siellä enää ole.
Hän on syystuulessa, jääkukkasissa,
kevätpurojen solinassa, voikukan hahtuvissa.
Se vesi on vielä joskus
elämänväristen muistojen maalaama, kauniiden kertomusten kuvittama.
Ja siinä rannalla istuu pääskynen.
Selite:
Tämä runo on hukuttautuneen ystäväni muistolle. Ei rakkausruno, mutta rohkenin sen tänne laittaa. ehkäpä kaipausruno pikemminkin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno
Herkkä, haikean kaunis runo...ja täällä saa kyllä julkaista runoja mistä tahansa aiheesta (toki sääntöjen puitteissa olevia), ei tarvitse olla vain rakkaudesta.
Kaunis, hieno runo.
Hieno runo. Sanamuodot harkittuja ja kielikuvat upeita! Koskettava ja liikuttava.
Kauniisti muistaa voi ystävää ja sinä teit sen tällä runolla. On surullista että kaikille ei ole suotu voimia jaksaa elämäänsä.
Muistoissa kauneimmat hetket
saamme me silti säilyttää
Sydämen kohdalla
tähtinä loistavat
loistavat ystävät
iloaan