Tätäkö se olikin

ihana :) haikea.. pidin!

Runo tuo lukijalleen ajatuksiin kuvan,
jossa kivikossa/kalliolla jäkälä tai sammal arvokas - on ja elää.
Välillä kuivempana irrottautuen elämän pinnastaan,
toisinaan kosteuttavan sateen myötä imee itseensä iloa ja uutta elämänvirtaa - kostuen hymyilemään.

Tässä siis elämää, ehdoitta ja kaikessa sen kauneudessaan - karikkoineenkin.

Pieni, mutta suuri teos - niin ajatuksia ruokkivaa kuvaa antava, sanoillaan siveltimen herkillä.

Tältä se joskus tuntuu mutta huomenna voi tuntua siltä kuin olisit päässyt eilen rippikoulusta.

Ehei, ystäväni. Vielä on kesääkin jäljellä. Muistojen kirjaan lisää kuvia. Hienot säkeet.

herkästi sanottu
tästä elämä vasta alkaa
ollin oppivuodet osin vasta käyty
upea juttu

No ei sitä nyt enää ihan nuoria olla, mutta...ei nyt vanhojakaan...hieno runo silti : )

Onneksi ovat muistot jäljellä.

Tämä hyvä runosi on aivan totta, mutta silti pitää haaveilla arjenkin keskellä.

Heh veijari nyt se vasta suora aukeaa:) Elämän parhaat vuodet on vasta edessäpäin. Nyt ei suru tule puseroon nyt nautitaan elämästä kivikot rämeet on jo koluttu. Hyvä runo herra 65 se on hyvä vuosi kerta:)))

Kauniin lohdullista.
Olet silti vielä nuori :)