KUKKA, JOKA EI KUIHDU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
928
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.5.2025 16:04

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
Kun synnyit
en tiennyt… 
niin en tiennyt tulevaa
ja niin moneen kuitenkin
minä heti aloin
itseäni valmistaa
siihen kun sinut kastetaan,
siihen kun aloitat koulun,
pääset ripille,
jopa omiin häihisi
minä jäin odottamaan kutsuasi
nimen sait kasteessa:
Veera Vilhelmiina
sinä kuolit marraskuun lumipyryssä
se oli lyhyt elämä
mutta joka vuosi sinä synnyt
yhä uudelleen
elokuun kuudentena
ja kukka
jonka sinä äidillesi annoit
toisena äitienpäivänä
oli silloin pieni taimi
mutta vielä se elää
amppelissa, joka riippuu
minun ikkunani edessä
elää täysillä
niin kuin eläisi 
jo kahdeksantoista täyttänyt,
täysi-ikäinen nuori nainen,
jonka nyt näen edessäni;
olet niin kaunis
niin suloisen viehättävä
kun kysyt minulta
miten pappa tänään voi.

Voin kyllä hyvin,
mutta minulla on yhä ikävä 
ja yhä kaipaan sinua,
pikku-Veera.


(Veera Luoma
s. Ylöjärvellä 6.8.2000
k. Juvalla 20.11.2002)
Selite: 
Tyttärentyttäreni, Veera, olisi täyttänyt 6.8. kahdeksantoista vuotta, siis olisi jo täysi-ikäinen nuori nainen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Otan sydämeni pohjasta osaa, näin vuosien jälkeen, itkettää <3
Itku tuli tästä runosta,
vaikka en häntä ole tuntenutkaan,
mutta tuttu tunne tuo jonkun menettäminen... :/
Tämä runo koskettaa todella syvältä. Otan osaa.
 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot