näen unta

  puiden oksat painuvat

           lumen painosta

         maahan saakka 



kuolema tulee talvella,

      se on näkymätön,

                  hyvin läsnä,

               aina tarpeen tullen 

                           kutsusta saatavissa



unessa

     lumihiutaleet sulavat hiuksilla,

           vesinoro valuu otsalle,

                    pisara huulille sulavettä





          Sinä sanot 

 (tässä hetkessä minä)

       makeaa vettä maistellen:

  Ota kuollut karahka käteesi,

           niin nyt voimme lähteä,

 kulkea yhdessä oikotietä

       pimeän metsän kautta,

             hämärästä hämärään,

                  ei kuoleman puolella aikaa,

                          ei elämän,    

                            vain vakaasti kulkien

                                   askel askeleelta

                                       kohti

                                             tuntematonta