LUVASSA KYLMENEVÄÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 




Jäinen aava
tylynä ja mykkänä ympärillä.
Viima lakaisee lunta kinokseen.
Harmaan taivaan alla
elämä sinnittelee.

Hidas kuitenkin on
tammikuun valtimon syke.

Tarkoittaako tämä sitä:
että toivo on
odotettavissa olevaa
väkevämpi?

Tarkka on ketun kuulo.

Hangen alla,
näkymättömissä,
elämää.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Sinulla on taito kuvata luontoa. 
Upea runo. 
hienoilla kielikuvilla kuljetat
lukijan mielen jäälle palelemaan
mutta kuitenkin, kokemaan toivoa!
Kerrassaan upeaa luontokuvausta, luonto on hyvin arvokas.

Sivut