KARTANON KAIKKI HUONEET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2024 9:39

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

(Kartanomuseo)
 
Kartanon kaikki huoneet tuoksuvat kodille
kuin niissä yhä asuttaisiin.
Kaakeliuunin kylki tuntuu haalean lämpöiseltä.
Iltapäivä saapuu harsoverhojen läpi;
niin vanha, hyväntuulinen naapuri poikkeaa käymään.
Me availemme pariovia, valvojan silmän alla
kierrämme saleissa ja kamareissa,
seuraamme tyylikausien historiaa
ja kuvittelemme elämää
niin kuin kaikki olisi äkkiä jäänyt kesken,
ruoka hellalle, radio soimaan...

Ennen hämärän tuloa he palaavat varmasti.
He ovat tulossa.
Kuulen sen siipien havinasta taivaalla.
He ovat näkymättömiä, mutta ovat jo lähellä.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa tunnelmaa, menneitä kannattaa muistella.
Totta niin paljon jää kesken tässä elämässä tai ehkä me luulemme vain niin, voi se olla toisinkin.
Vanhoissa kartanoissa ja taloissa on usein oma henkensä, jonka voi aistia. 
-tähän tarinaan pääsi oikein hyvin sisälle, kela alkoi pyörimään päässäni heti!

Sivut