ÄITI JA TYTÄR

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
966
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 29.11.2025 8:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Tuntui, että olin odottanut
jo riittävän kauan
parasta kaveriani,
naapurini villiä poikatyttöä,
ulos maan valloitusta leikkimään,
tai jotain, vaikka länkkäriä ja inkkaria,
kun hän, se villi poikatyttö,
 tuli laukaten portista pihaan.

Ei enää poikatyttö,
vaan häkellyttävän kaunis
nuori nainen,
jota vanha äiti,
nyt kyynelhelmi poskelle valuen,
oli kotiin saapuvaksi odottanut.

 

Siinä hyppi iloaan hänen tyttärensä,
joka oli palannut maailmalta
niin elämää täynnä,
(JA MORO!
hän tervehti minua
vain ohimennen
omassa pihastaan).

Äidin suurin riemu:

Myös tytär jo odottaa.

oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot