ME RATSASTIMME

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





(Rakkauden etsintä)

Yhdessä me olimme tulleet jäätyneen joen yli, kun kuulimme jääpadon murtuvan.

Meidän rintamme oli lävistänyt sama neula, ja timanttinen tuska oli yhteinen uskomme.
Hartioillamme me kannoimme satuloita ja lauloimme taukoamatta tunnuslauluamme,
joka hulmusi kevättuulessa kuin tahraton kipu.

Laulumme taukosi. Pysähdyimme. Kuulostimme:
kesyttömien hevosten lähestyvää laukkaa.
Ne tulevat. Ne eivät saa mennä ohitsemme!

Niitty kuhisi helteessä. Piinattu multa hikoili.
Sen paikan päällä ei ollut taivasta
- vain väreilevä valitus nousi ja vajosi.
Höyryvasara jyskytti; me se olimme
- meidän sydämemme!

Täällä, niityllä, oli kesyttömien hevosten tapana laiduntaa joka kesä.
Me kokosimme lassomme ja valitsimme kukin hevosemme.
Minä hiivin korkeassa ruohikossa ja sinkosin silmukan.
Köysi kiristyi tamman kaulassa. Se kavahti takajaloilleen,
veuhtoi, taisteli - se antautui minulle, se otti minut omakseen.
Satuloin sen ja nousin uupuneena sen selkään.

Neula katkesi sydämiimme, hyvästelin nuoruudenystäväni,
ratsastimme jokainen oman viirinsä alla pois niityltä kaikkiin suuntiin.

Yksin ratsastan takaisin yli jäätyneen joen.



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Minulta on katkennut kolme kertaa ompelukoneen neula. 
hienoja kielikuvia tulvii runosi
yhteisyys, ero
'vieläkö on villihevosia'
nousee mieleen

Sivut