VASTATUULESSA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
928
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.5.2025 16:04

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Muistot,
sataa rankasti,
tummiin pilviin tallennetut
menneet päivät.
Missä pilvessä,
minkä muotoisessa,
minä elin silloin?
Keveät
muistot tuuli ajaa toisaalle,
raskaat rakeet satavat.
Ei ole voimaa astua niiden yli.
Ne on kierrettävä.
Yritän unohtaa,
katsoa etäämmälle
päivän yli.
Tunnen
vastatuulen puuskan,
joka minut nostaa
ja heittää.
oletus

Kommentit

Vahvoja muistoja on varmasti jokaisella, joka vuodenajasta.
tuulet onneksi vaihtelevat
vuoroin myötä, vuoroin vastaan
- hieno runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot