En ymmärrä etten tiedä. En tiedä, miksi en ymmärrä. Tavallisemmin vain ihmettelen. Olen oppinut jotain siitä, että paljon jää tietämättä. Olen vajaa ja vajaana pysyn. Täydellisyys olisi tukahduttavaa. Runous on ollut vajaaksi jäämisen koulu. Sanojen merkitykset saatan tietää, mutta sanat yhdessä etsivät toisiaan ja alkavat tutkia oman olemisensa ja tämän ympäröivän maailman täyttävää sakeaa sumua, tietäen että sen keskellä on jotain, jokin muuttuva merkitys, jota sanoin ei voi tavoittaa. Se viehättää, se pysäyttää ajan seuraamisen yrittäessään päästä selville keskeneräisyyden mysteeristä. Kirkkaus voi lisääntyä, mutta täydellistä valaistusta ei saavuteta. Niin täytyy olla, se on inhimillisyyden ehto, vajaana oleminen. Onko jokainen hetki mitattu väärin, sattumanvaraisesti jaettu aika. Ja aika on kaiketi väärinymmärrys, ei ikuisuutta voi pilkkoa. Siksi ihmettely on ainoa mahdollinen ihmisyyden merkki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vajavaisuudessa on se hyvä puoli, että siihen mahtuu aina lisäämään uutta. Täydellisyys ei jätä tilaa millekään. Tässä on paljon viisautta ja ajateltavan aihetta. Kiitos!