MYÖHÄINEN HAVAHTUMINEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
♥
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2024 20:16

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Sähköposti:
arto.pohjolainen@gmail.com
Syntymäpäivä:
29.8.1945
Lähetä viesti
Estä käyttäjä
Tallenna suosikkeihin
Suosittele
 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)

 
 


ei

ei itsestään lopu
ainainen keskustelu
itsen kanssa
loputon kysely
kuljen
missä kuljen
poluilla
jotka kiertävät
samaa paikkaa
johon lopulta
saan asettua
nähdäkseni
on toisia
on
oletus

Luotu 2.1.2021

Kategoria: 
Runo
 

Kommentit

2.1.2021 11:57 Balrog1
Itsensä kanssa keskustelu syntyy kuin itsestään. Hiljaisina öinä, vilkkaina päivinä, puuhastellessa, kohdatessaan ongelmia, erimielisyydet peilihahmon kanssa, iloisen mielen kuvina. Liekö siinä tunne ettei ihan yksin kulkisi. Vaan kyllä minä höpisen itseni kanssa aina kun teen värkkäyksiä. Katson että se on jopa keskustelutaitoa :-)
2.1.2021 18:14 Star
Itsensä kanssa on hyvä käydä keskustelua vaikka hiljaa mielessään <3 
3.1.2021 21:25 arlette
Mutta toisaalta, onko itsen ulkopuolella mitään itsestä riippumatonta vai sitäkö juuri tarkoititkin runollasi?
4.1.2021 9:05 artojohannes
Itsensä ympärillä, siis omaan napaan tuijottaminen, ei johda hyvään.  Toisten, myös vastakkaisten näkemysten, huomioon ottaminen on erittäin tärkeää.  Vaikka tässä runossa kirjoitan minämuodossa, on tämän tapainen itsetarkkailu minulle ominaista, vaikka en toimisikaan runoon kirjoitetulla tavalla. Se on hieman karrikoitua. Luulen ymmärtäväni toisia, esimerkiksi erillaista kulttureista ja kasvatuksista johtuvia ajatuksia ja niiden ajatusten mukaista toimintaa myöhemmin. Näkemyksiä ja totuksia ei siepata "heräteostoksina kaupan hyllystä", vaan omaa persoonaa rakennetaan pitkään ja vähän kerrallaan. Joskus se rakentaminen saattaa kestää vanhuuteen saakka. Jotain uutta tulee aina mukaan, jonka voin hyväksyä itselleni, ja joitakin aiemmin hyväksymiäni ajatuksia hylkään ja heitän pois. Harvoin, tai ei koskaan, mitään uutta itse keksii. On tehtävä tietonsa ja tunteensa mukaan vain valintoja, mitä ottaa tai mitä jättää'.  

Sivut