HENGENPELASTAJA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
836
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.4.2024 20:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Minä vajosin unen läpi yhä syvempään uneen.
Aurinko juuri, juuri vielä näkyi veden läpi.
Kalaparvet piirittivät minut,
uivat ylitse ja alitse.

Jos minun ulottuvillani olisi ollut jotain,
mihin olisin tarrautunut,
en olisi uponnut näin nopeasti.
Alla loputon syvä vesi
ja koko ajan painuin syvemmälle.

Tunsin jotain lämmintä
sisälläni, sydämeni uiskenteli
vierelläni, rausku
syvässä vedessä,
kehoni värähteli,
tartuit minuun,
kannattelit minua rantaan,
kieriskelimme hiekassa
kietouduin sinuun,
kosteaan ihoomme
tarttui kuivaa hiekkaa.

Syleilimme,
välissämme vain hienoa, lämmintä
rantahiekkaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan ihania muistoja, jos hiekasta ei tee ongelmaa.
ahdin valtakunnasta 
rakkauteen -
joskus yllättävä kohtaaminen pelastaa

Sivut