TOTEUTUMATON TOIVE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


Tervattuun veneeseen
minä synnyin
ja näin kaikkien mahdollisuuksin järvenselän:
- makean veden kevyt liplatus,
joka airon vedolla kuohahti
ja kokka kolahti rantakiviin.

Aamu-usva hälveni rantaleppien yltä.

Rakensin kivistä piirin,
keräsin kuivia risuja sen keskelle
sytytin nuotion
kuuntelin liekkien risahtelua
ja hieroin savusta kirveleviä silmiäni.

-

Jossain siellä rantavesissä
makaa melkein veden peittämä
veneen hylky.
Laskeva aurinko
punaa leppien rungot,
minun alastoman vartaloni,
ja jalkani ovat kevyet
kun nousen rantapengertä
kiipeän yhä ylemmäksi
kohti vaaran lakea,
 
vielä toteutumatonta
määränpäätä,

ja nähdä edessäni
auringossa kimmeltelevän
järvenselän,
sen, jolle selkäni käänsin
kun lähdin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno!
Maalaat hienosti sanoillasi eläviä kuvia.
Ja opetus lie ollut se että sama on maisema edessä
kuin mitä tarjosi paikka josta lähti
Tunteikasta kerrontaa, voin haistaa tervatun veneen tuoksun <3 
"Veden alla lotjan hylky", sen minäkin muistan.

PS. Pieniä painovirheitä veliseni: "aamuusva" ja "lädin"

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot