LEIKIN LOPPU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
842
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.5.2024 11:55

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Seitsemänkymmentä vuotta
olen kantanut tätä
kullankeltaista, ohutta ja lämmintä
hiekkaa nyrkissäni.
 
Nyt avaan kämmeneni,
siirtelen hiekkaa hetken kämmeneltä toiselle
ja annan sitten hiekan hitaasti valua
kämmenten raosta ja sormien lomista.
 
Missä kelloni on, minä ihmettelen?
 
Kello, joka on ranteessani ollut,
on kadonnut.
 
( Ehkä unohdin sen yöpöydälleni. )
 
Aika on kadonnut sormieni lomitse.
 
Kun silloin lähdin,
jätin leikkini kesken
ja kouraisin hiekkaa mukaani
niin salaa, ettei sitä kukaan huomaisi.
 
Sinun tunnustettava tosiasiat,
minulle sanottiin,
elämä ei ole leikin paikka.
 
Hiekka valuu kämmenistäni
tähän jalkojeni juureen.
Se on sitä samaa hiekkaa,
kuin seitsemänkymmentä vuotta sitten,
jota mukaani kouraisin.
Ei sitä enää siellä ole,
mistä lähdin.
Leikin aika
on loppunut.
oletus

Kommentit

Ihmisen täytyy voida leikkiä, niin kauan kuin hän elää.
Kovastipa tämä nyt kirjotutti itsensä mieleni perukoilta ravistelemaan...

Kaunis runo
Todella kaunis

Sivut