LUOMISPÄIVÄN AAMU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
835
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 17.4.2024 14:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
      ihana aamu

 
maailma on kuin juuri luotu ja tunnen

          että täällä on myös joku toinen

                  lähellä

                         vaikka sitä en näe

                                   vaistoan vain sen

               niin hiljaisen, ujon ja näkymättömän

                     joka tahtoo liittyä seuraani


  kuljen ja hän kulkee

                   samaan suuntaan vierellä

          kun katson ympärilleni
                
                en näe ketään lähelläni

                       pysähdyn 

               tarkkailen ympäristöä

         pilvetön taivas on niin kirkas

       niitty, jokainen ruohonkorsi

                      metsä, jokainen puu
                            
                             järvi, jokainen saari ja luoto

                                     valossa



              väreilevän maan hengitys

ja taivas sulautuvat yhdeksi



olin odottanut kauan

                           ja luottanut siihen

                                  että tänä ihanana aamuna
 
              joku tulee luokseni

ja tarttuu arasti käteeni

            tulee osaksi minua

   ja muuttuu aamun valossa näkyväksi


           kun maailma on

 juuri luotu
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Ystävän tarve on maailman alusta sen loppuun saakka.
Tekstin hajauttaminen tehostaa runon sanomaa.
Antaa valoisaa voimaa.
Kuin unelmainen uni. Kun maailma on juuri luotu ja hyvä, ja kaunein ystävä kulkee valossa rinnalla. Kuin toteamus, niinhän sen pitää olla, ja niin se on. Pysäyttävää parhautta.

Sivut