ADAGIO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
953
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 7.8.2025 13:15

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

aarre on kätketty
        pieneen saareen
                     jonka taakse
                 hitaasti
                         aurinko
kuin valtava rubiini
                           painuu

        nostan airot ylös
annan veneen lipua
                     ja pysähtyä

joitakin ääniä järven yli
          tuossa tummenevassa
                         lahdenpoukamassa
          kalan molskahdus,
                   lokin huuto etäämmällä
                          sen jälkeen hiljaisuus

           sirottelen laidan yli
                   maallisen ruumiini tuhkan
taivaan veren värjäämään veteen

        ja keskellä sydäntalvea
tämä tapahtui
               Bachin E-duuri viulukonserton
                                     hitaassa osassa
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Musiikki saa todellakin ihmeellisiä ajatuksia aikaan.
Upea runosi keikuttaa keveästi lukijan venettä.
Toiseksi viimeinen säe nostaa tunnelman uudelle tasolle.
Ja Bachin musiikki toimiii aina.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot