TARINAN LOPPURATKAISU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Etsin sanoja,
painavia äänenpainoja,
viimeisiksi sanoikseni.

Avaan kirjan, joka on sylissäni.
Lehteilen sitä tarinaamme etsien.
Kuulen merkittäviä sanoja
kirjan alusta loppuun,
ja pysähdyn
viimeiselle sivulle.

"Nimet kirjaan,
ja kirjan kannet kiinni."

Tunnen käsissäni,
kuinka täydet sanat
painavat.

"Nimet kirjaan
ja kirjankannet kiinni."

Sinä avaat oven,
tulet sisälle ja katsot minua.
Luet minusta,
(vaikka en sano sanaakaan)
että teen lähtöä kauas.

Jätän kirjan pöydälle
luettavaksesi.
Taakseni katsomatta
ja mitään sanomatta
samalla ovenavauksella
lähden.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Voimakas tunnelataus tässäkin upeassa runossasi <3
Haikeudella ladattu voimakastunteinen on runosi

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot