Mullasta työntyy leskenlehti

  muistutukseksi:

   sinä jäit sinne talveen,

     jossa olit lyhyt kevät,

       poikkeuksellisen lämmin jakso,

           ja varoitus,

              näitä tulee ja menee,

                   kuin pilvet tuulen voiman	

                          ja suunnan mukaan.


Minä jäin roikkumaan siihen

  muistoon, oi Margareta,

    ja tiesin - aina tiesin,

      että valehtelit

           kaikissa hotelleissa

                 henkilötietosi.


Olin tyhjentänyt taskuni,

   vähäisen omaisuuteni

     varovasti kämmenestäni laskin

           siihen tyhjään nurkkaukseen,

               jonka vielä silloin olit

                        meidän tulevaisuudellemme 

                                            varannut.


Olit jakkupukuinen hurmio,

    pidit näkymätöntä ruoskaa kädessäsi

            ja minä nautin

                  sivallusten syvältä 

                       kirvelevistä naarmuista.