Blessing Hardly

Toivottavasti Hän armahtaa vielä, meidät kaikki lopulta.

Huippuhieno teksti sekä runona että rukouksena. Arasti ja lähes mykistyneenä tällaista kuuntelen. Runona tää on mun mielestä ehyt, sisältää runollista kieltä ja on ymmärrettävä, helposti avautuva ja kuitenkin pitää sisällään eletyn elämän kipua ja kysymyksiä, niin että se ikäänkuin kutsuu lukijaa myös oman kipeyden äärelle. Hienosti pyydetään apua sekä maailmalle että itselle, ja sitten se tärkein, kädet avoinna kuin sisimmän kaipaus vastauksen puoleen. Itse koen Jumalan armon ja avun kohdanneeni, moni asia ratkesikin jo siinä, mutta toisaalta se oli myös alku johonkin, joka ei pääty. Jumalaa on vaikea kohdata ja oppia tuntemaan jos ei suostu kohtaamaan ja tuntemaan itseä Hänen valossa, jolloin joutuu työstämään omia kipeyksiä, muiden tekemistä ja itse tehdyistä tulleita haavoja, mutta Hän siihen kohtaamiseen auttaa ja sitten siihenkin, ettei asioita työstäessään jää niihin rypemään, on mun kokemus. Vuodattaa valoa niihin avoimiin käsiin. 

Koskettaa kaunis, nöyrä pyyntösi.

Tässähän tää kuningasajatus - Luoja voi vapauttaa kahleista, oli sitten kyse millaisista kahleista tahansa, kädet avoinna, itse ei voi itseään parantaa, siitä se lähtee.