Viiltävää
pohjaton tyhjyys
kuin veitsen teriä iholla.
Murskaavaa
menneen huuhdottu tuska
taas taakseen jätetty.
Pyyhkii jalkojaan
tulevaisuuden kalpea haamu
eilisen eteisessä.
Mittaamatonta
matka jalkojen kulkea
ei pyyhi
ei sekään
mielen muistia.
Lipuu
sormieni välistä
rakkautesi hyytävä kylmyys.
Kaikuu
betoniseinillä ääneni
joka päälleen peittää,
ylleen huuhtoo
ja vielä huomisenkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut