Tutun katseesi häivähdys
kuin kosketuksena
olkapäälläni,
kun suljen tämän
oven
taas
ja vielä
yhden kerran.
Kyynelvirtani vuolaana
kipeinä
muistoina
tuoksuina
sielussani,
minussa.
Ääneti,
kuin hiljaisina jäähyväisinä
suljen oven takanani.
Vain avatakseni
sen taas
huomenna
uudelleen.
Ja vielä yhden kerran
minun sieluni
on sinulle auki.
Vielä.
Yhden.
Kerran.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo on kuin elämänlottoa.
Kaikki se kaunis ja tällä kertaa kestävä rakkaus ja suuri onnen tunne, joka tulisi päävoiton myötä.
Se kaikki se olisi minun. Eikä sitä kuitenkaan voi saada, jos ei edes yritä.
Jospa minä vielä kerran ja....varmaankin mietin sitten jälleen, josko vielä kerran kiellon päälle.
Kaunis on tämä runosi.
Haikeankaunis runo epäröinnistä.
Kipuilevia sanoja. Osuu ja koskettaa.
kiihkeä toive
kantaa joskus hedelmää
ainakin kerran
-kunpa vain huomaisimme
ees orastuksen verran...
http://www.youtube.com/watch?v=hFHLzImexIA
Kertakaikkiaan niin kipeän koskettava runo, etten osaa muuta sanoa.Suosikkirunoihin menee, wau.
Luopuminen on vaikeaa, jollei melkein mahdotonta.
avointa vahvaa ja kaunista kerrontaa huomiseen
Upeasti kerrottua kipuilua
koskettavaa tekstiä.
iski suoraan sydämeen.
Sivut