Suljetuin
silmin
tunnottomin
sormin ja
äänettömin
huudoin
haron ilmaa
tässä pimeydessä,
joka on jo
niin läpitunkevaa
että siinä
alkaa nähdä
varjoja.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
varjoja
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Olen lukenut tämän jo aiemmin ja tietty "särmikkyys" "tummuus" herätti runosi; mielenkiintoni kun varjot puhuvat omaa kieltään.
Varjot ovat aina läsnä. Aina se ei ole paha! Hieno teksti jälleen.
Pelottavakin tavallaan runosi on, yössä syntynyt :)
Edvard Munchin Huuto tuli välittömästi mieleen, kun loppu oli käsillä.
Tuntuu hiukan siltä, kuin runominällä olisi ratkaisun aika, jonkin päättämättömän, ei varmastikaan helpon, asian suhteen.
Päätöksen teko olisi varmaankin ainut oikea ratkaisu.
Hyvä runo vahva tunne koko ajan tässä.
Hyvin herkkää,pidän.
Surullista:(
Mut aina on oltava unelmia...onhan sinullakin vielä:)
Sivut