Vaadinko elämältä
mahdottomia
odotanko itseltäni
liikoja
pitäisikö pudottautua
pilvilinnoista
maanpäälle
ja vain uskoa
ettei ole olemassa
rakkautta ja
intohimoa
joka arjen hampaan
kulutuksen kestäisi..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin sehän olisi lottovoitto!
Älä pudottaudu vielä,
sillä kurkistin kiikareilla
ja huomasin, että tikkailla
luoksesi on kyllä vilinää
tosin jo hampaattomia
mutta rakkauteen lujasti uskovia. ;)
Hieno runo.
syvällinen ja hienosti kirjoitettu pohdiskelu. Usko vaan et jossain se OIKEA rakkauskin siutakin odottaa!
Niinpä niin -
tuota on itsekin tullut ihmeteltyä ja käsi poskella pohdittua, että siitä on jäänyt jo melkein kuoppa poskelle...
Vaan, kun appivanhempiani katson -
niin jotain Suurta voi yhteiselo vielä vuosikymmenienkin jälkeen olla. Intohimo on vain vaihtunut joksikin muuksi, pysyvämmäksi ja suuremmaksikin. Ja rakkaus - syventynyt.
Siinä on tavoitetta meille jokaiselle.
Löytää tasapaino rakkaudessaan ja itsessään, omissa toiveissaan ja haluissaan. Sekä tietysti kumppaninsa...
Että ei tulla vielä alas pilvilinnoistamme!
ei ei liikaa elämässä pitääkin olla myös unelmaa, kauniisti kerrot
Haaveita täytyy olla ja paljon, että jonkin voi edes saavuttaa, jos ei ole niitä lainkaan, saavuttaako edes mitään?
Kuvittelisin että on olemassa.
Hienoa pohdintaa.
Sivut