Kaksi askelta
ja olisin
niin lähellä sinua
että hengityksesi
tuntuisi kasvoillani.
Kahden askeleen päässä
tuntuisi pikkuhiljaa
katkonainen hengityksesi
kun painuisin
sinua vasten.
Alle kaksi metriä
ja voisin tuntea
kuinka liu'utat kättäsi
niskaltani kohti
ristiselkääni.
Kuinka värähtäisin
vasten vartaloasi.
Painan katseeni maahan
ja jatkan matkaani,
unelmiani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lämmin intohimoinen runo, joka saa lukijan toivomaan olevansa noiden askelten päässä, hengitys pätkien, malttamattomia käsiään pidättelemässä.
Vaikka runon sävy on hiukan alistuvan katkera lopussaan on silti viimeinen sana juuri oikea tähän lopetukseen.
Ilman unelmia ei oikein jaksa uskoa tulevaisuuden onneen.
Hieno, herkän herkkä runo.
Aistikas valloittava tunnelma.
pidin todella paljon kaunis ja herkkä niin kuin hyvän runon kuuluukin olla :)
Sivut