Ole kiltti
ja suutu.
Raivoa kerrankin,
pura tuo ulos
itsestäsi.
Puhdista ilmaa.
Tuo apaattinen
masennuksesi
tekee siitä
ahdistavaa,
tunkkaista,
helvetillistä
hengittää.
Hapettomuus
ei ainakaan
saa minua
tänne
jäämään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo pisti miettimään... omaakin käytöstä ja itseilmaisua. Että noin tosiaan voi ajatella. Hyvin kirjoitettu ja ilmaistu tekstin muodossa.. pidän.
Runosi ärtymys ihan "hyppii silmille", tosi voimakas tunnelma.
Vahva runo. Tunne välittyy heti eikä hetken päästä.
Jumaliste.
*aplodeja*
Huh. voimakas oli runosi, mutta täyttä asiaa...toivottavasti tehoaa :)
Tunnistan tunteen ja tuota on joskus itsekin tullut miltei rukoilleeksi...
Minun kanssa pitää taistella, koitella rajoja - haastaa... Ja en nyt tarkoita mitään hammastahnatuubin puristelu erimielisyyksiä... Vaan, kun minä osaan olla ärsyttävä ja kun toinen ei siihen reagoi saa se minut vieläkin kamalammaksi... Tuntuu, ettei toinen välitä lainkaan tai sitten piilottelee itseään ja ajatuksiaan verhon takana.
ugh. olet puhunut, ja totuuden sanoja. tuttu tunne. ahdistaa, jos asioita ei voida tuoda täysillä julki kun sille olisi tarvetta.
Sie sait oman raivosi kirjoitettua ,saatko saman lausuttua ääneen...minä en :(
Tässä on kuin raivoa
hapettomuuden tilassa.
Kiitos.
*kuinka tärkeää se onkaan saada kuunnella
itselle tärkeän ihmisen raivon purkaus...aina silloin tällöin... kun itsellä alkaa keittää* runojasi on ilo lukea.
Sivut