mie lähin methän
halusin mennä sinne ihan yksin,
ja selvittää ajatuksia
sielä oli kauhean kaunista,
koskematonta ja ikuista
ihan ku sielä ei olis kukkaan koskaan ees käyny!
hämähäkinseitikki oli ihan ehjinä,
kastepisaroita koivunoksilla ja ruskan lehet
jo tippuneina maahan
vaikka kaikki paikat näyttää sielä melkein samalta,
niin on niissä kuitenki hirveästi eroja!
missään kohtaa ei ennää samalla tavalla elä sopusoinnussa
männyt jänkällä ja
sienet koivumettässä
poroja mie en tännään nähny,
ehkä ne oli kaikki menneet paremmille apajille syömhän
tai ehkä ne nukku kaikki yhessä kasassa,
semmosessa sanattomassa yhteisymmärrykessä
ei niistä kukhan uhittele turhaan
eikä puhu toisista pahhaa
sammaa ei voi sanoa meistä ihmisistä,
meistä, jokka täälä yritämmä selvitä.
vissiin tämä on sitä ihmiskunnan uhmaikkää,
ko kaikki on "mie itte!" eikä muka tarvi toisten apua
ja vaikka sitä apua hakiski, niin ketäpä se kiinnostaa
pelkästhän niitä, jokka siitä saa palkkaa
olemmieki sielä lääkärissä joskus käyny, eikä ne muuta
ku kirjottivat reseptejänsä ja anto sairaslommaa
miten muka voipii ihminen levätä rauhassa kotona,
ko tietää, että jos se toistuu, niin ei ole ennää sitä peruskalliota
jota työpaikakski joskus sanothan
emmie jaksa ellää pelkästhän siks, että voisin tehhä työtä
tai että saisin mahollisimman paljon rahhaa, jota sitte tuhlata.
jumalilla on kyllä mahoton huumorintaju,
tai sitte ihmiset on tehneet jotaki tosi pahhaa
ko elämästä ei ennää ees sais nauttia
siks mie sinne mettään lähin,
kuulostelemhan lintujen laulua ja
kattelemmaan hilloja
maistelemmaan ja ihhailemmaan,
miten jotaki näin kaunista on voinu syntyä
sielä se pakopaikka aina pyssyy, ei se minnekhän katoa
mettä on aina mettä, siihen ei voi kukhaan kajota
ei ees isot päättäjät, ko eihän niitä kiinnosta
jonku pienen kylän osa taivhan valtakunnasta
halusin mennä sinne ihan yksin,
ja selvittää ajatuksia
sielä oli kauhean kaunista,
koskematonta ja ikuista
ihan ku sielä ei olis kukkaan koskaan ees käyny!
hämähäkinseitikki oli ihan ehjinä,
kastepisaroita koivunoksilla ja ruskan lehet
jo tippuneina maahan
vaikka kaikki paikat näyttää sielä melkein samalta,
niin on niissä kuitenki hirveästi eroja!
missään kohtaa ei ennää samalla tavalla elä sopusoinnussa
männyt jänkällä ja
sienet koivumettässä
poroja mie en tännään nähny,
ehkä ne oli kaikki menneet paremmille apajille syömhän
tai ehkä ne nukku kaikki yhessä kasassa,
semmosessa sanattomassa yhteisymmärrykessä
ei niistä kukhan uhittele turhaan
eikä puhu toisista pahhaa
sammaa ei voi sanoa meistä ihmisistä,
meistä, jokka täälä yritämmä selvitä.
vissiin tämä on sitä ihmiskunnan uhmaikkää,
ko kaikki on "mie itte!" eikä muka tarvi toisten apua
ja vaikka sitä apua hakiski, niin ketäpä se kiinnostaa
pelkästhän niitä, jokka siitä saa palkkaa
olemmieki sielä lääkärissä joskus käyny, eikä ne muuta
ku kirjottivat reseptejänsä ja anto sairaslommaa
miten muka voipii ihminen levätä rauhassa kotona,
ko tietää, että jos se toistuu, niin ei ole ennää sitä peruskalliota
jota työpaikakski joskus sanothan
emmie jaksa ellää pelkästhän siks, että voisin tehhä työtä
tai että saisin mahollisimman paljon rahhaa, jota sitte tuhlata.
jumalilla on kyllä mahoton huumorintaju,
tai sitte ihmiset on tehneet jotaki tosi pahhaa
ko elämästä ei ennää ees sais nauttia
siks mie sinne mettään lähin,
kuulostelemhan lintujen laulua ja
kattelemmaan hilloja
maistelemmaan ja ihhailemmaan,
miten jotaki näin kaunista on voinu syntyä
sielä se pakopaikka aina pyssyy, ei se minnekhän katoa
mettä on aina mettä, siihen ei voi kukhaan kajota
ei ees isot päättäjät, ko eihän niitä kiinnosta
jonku pienen kylän osa taivhan valtakunnasta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit