Kelluvat muistot

Tänään on kulunut vain onneton ikuisuus.
Sata vuotta kestävä kuukausi siitä kun viimeksi purjehdin alitajunnan valtamerellä.
Sinun naurusi on ääninäyte kesästäni, jokainen henkäyksesi on tuuli veneeni purjeissa.
Seilaisinko vielä?
Seilaisinko toiselle puolen tätä akvaariota?
Kunnes tulee ranta, muistottomuus ja ihmiset jotka eivät tiedä tarinaamme.
Rakastan… Mutta en kuitenkaan.
Jotain enemmän tai vähemmän.
Kitaran sisällä tuulee ja sen kielet itkevät.
Ehkä en vain tahdo katsella laivasi kaikkoamista.
Kauas, kauas horisontin yli.
Rakkautemme ohi.