Nimetön

Sinä tiedät että elän kahvilla ja tupakalla,
sinä tiedät minun kuuntelevan
surullista musiikkia
ja että pukeudun
mielelläni villapaitoihin,
suosin kerrospukeutumista

En koskaan käytä housuja

Tiedät jopa,
että istun aina
samassa kahvilassa,
samassa nurkapöydässä
Kädessäni kynä,
edessäni vihko

Kuvitteletko tietäväsi mitä kirjoitan?

Sinä olet nähnyt kasvoni,
olet nähnyt minun nauravan

Mutta oletko nähnyt silmieni tuikkivan
kuin tähdet?
Oletko nähnyt kyyneleeni?

Entapä tiedätkö minun olevan
yksinäinen,
epävarma?

Tiedätkö että itsetuntoni on kadonnut
jo ennen syntymääni?

Sinä katsot minua pöydän toiselta puolelta,
ajattelet mahdollisesti,
että tuo nainen saa kenet tahansa

Mutta miksi kuvittelet niin?

Evät maahan luodut katseet
houkuta häntä luokseni