Kun kuudennessa kerroksessa haisi kuolema
ja taivaalta satoi kuolleiden lasten kyyneleet
Minä tunsin itseni yksinäiseksi
En siksi,
ettei minulla olisi ystäviä
Vaan siksi,
etten kuulunut mihinkään
Sitten tänään
Neljän ruuhkabussissa
Minä huomasin kuuluvani siihen ihmismassaan
joka tuijottaa välinpitämättömästi ikkunasta
Ja miettii mahdollisesti mitä ostaisi kaupasta
Minä mietin mitä kertoisin päiväkirjalleni päivästä,
jolloin ei tapahtunut mitään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan upea ja ajatuksiaherättävä runo. Ensimmäisen säkeistön kielikuvat ovat todella mielenkiintoisia, ja runo vain paranee loppua kohden. taitavasti kuvailtu, samaistuin täysin. Vain otsikkoa jäin kaipaamaan, se täydentäisi runosi.
silloin kerrotaan mitä on pään sisällä. se on paljon oleellisempaa kuin ostoslistat.
Kirjeitä ruuhkabussista, tykkäsin tästä ja noista parista muustakin tekstistäsi.
Aivan upea ja ajatuksiaherättävä runo. Ensimmäisen säkeistön kielikuvat ovat todella mielenkiintoisia, ja runo vain paranee loppua kohden. taitavasti kuvailtu, samaistuin täysin. Vain otsikkoa jäin kaipaamaan, se täydentäisi runosi.
silloin kerrotaan mitä on pään sisällä. se on paljon oleellisempaa kuin ostoslistat.
Kirjeitä ruuhkabussista, tykkäsin tästä ja noista parista muustakin tekstistäsi.