Jos minut pysäytettäsiin

Runoilija Grobbelaar

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 6.8.2026 7:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@Runojalaitumelta

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Jos kohta kesken askareideni
minut pysäytettäsiin,
muistaisinko olevani paikoillani?

Jos minut sijoilleni seisautettaisiin,
kesken kiireideni kantapäilleni liimattaisiin,
karkaisiko lapsi sisältäni
ja toisi kiinnipitäjälleni puna-apilan?

Jos minuun hitaasti tartuttaisiin kesken
työn kiivaan nuolennan, kysyisikö hän minulta
missä kuussa nauruni taas alkaa?

Jos minä, vaikka itse, kesken ovesta riennon,
muistaisin varmana valot, lieden levyt, avaimet, puhelimen,
sateeenvarjon, kaulahuivin, sään mukaiset jalkineet,
ruutuja kuohuvan päähineen - että ne ovat mukana -
ja kevyessä - noin vain , tuosta noin, jatkaisin eteenpäin
ja välittäisin vain keinupehvispolttopalloa pelaavista vintiöistä
ja heittäytyisin heidän mukaansa silmät ja suu ammollaan,
iho roisina ilosta.

Jos minut kohta milloinkaan keskeytettäisiin,
yhteen ainoaan kiintopisteeseen survottaisiin,
muistaisinko kuka olen päättänyt vihdon ja viimein olla?

Mistä tietäisin , että olisin vuorenvarmasti lapsi itselleni?


 
Selite: 
Tämä runo saanut innoituksen Olli Jalosen kirjasta "Taivaanpallo".
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Onpa hienosti sanoitettu runo. Tämä jää mieleen. Välillä sitä kaipaa todisteita itselleen, omalle olemassaololleen, ja jotain sen tyylistä tästä omaksi lohdukseni sain. Viimeinen säe on valtavan kaunis tapa lopettaa tämä upea kokonaisuus.
Kiitos palautteestasi😀.