![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Syntymästäni kulunut aika mitataan ilkikurilla.
Paljaat pakarat kusiaispesässä,
tikkuviinaa ohuina noroina,
kireiden siimojen räkäkiiskejä.
Pilvenrenttuihin olen nukahtanut,
sitä, jolta sain apilatapetin, rakastanut.
Laitoin sen nurinperin, etten kaataisi maata,
jonne tomuni katoaa.
Kiiluvia ystäviäni kiitän,
neitoa jonka uumista lapseni ehtivät
kanssani tuleen ennen kuin
paahteinen nahkani väsyy aurinkoon
ja tietää tähdet vain silmäluomien yökiitäjiksi.
Kohtaamattomiani sieluja nauratan,
koska ne yllättyvät keskimittaisesta
rintakarvastostani.
Muutamaa opastan rikkomaan
saksanpähkinän kuoren, joillekin kerron,
että minulla on piilossa tarina, jota joulupukki ei uskonut.
On niitä, on noita, hitaasti viileneviä karpaloita.
On noita, on niitä, nopeasti lentäviä mammutin luita.
On unia, on totta, on tarua,
halpoja tuulipukuja.
On tarua, on unia, on totta,
että lasken vuosia.
Niistä luen ystävien katseita,
suudelmien muotteja, ikävän kaikuja,
kielen päälle sulavaa suklaata,
mielen herkkää ja ilon muruja.
Sillä syntymäni alusta laskettu aika mitataan
sielutieteilijän erhelaskurilla,
jossa on runon mentävä lommo,
kärpäsen kiitoradan pituinen nousu
ja vatsakumpupoppelin rummuttajan kiihko.
Paljaat pakarat kusiaispesässä,
tikkuviinaa ohuina noroina,
kireiden siimojen räkäkiiskejä.
Pilvenrenttuihin olen nukahtanut,
sitä, jolta sain apilatapetin, rakastanut.
Laitoin sen nurinperin, etten kaataisi maata,
jonne tomuni katoaa.
Kiiluvia ystäviäni kiitän,
neitoa jonka uumista lapseni ehtivät
kanssani tuleen ennen kuin
paahteinen nahkani väsyy aurinkoon
ja tietää tähdet vain silmäluomien yökiitäjiksi.
Kohtaamattomiani sieluja nauratan,
koska ne yllättyvät keskimittaisesta
rintakarvastostani.
Muutamaa opastan rikkomaan
saksanpähkinän kuoren, joillekin kerron,
että minulla on piilossa tarina, jota joulupukki ei uskonut.
On niitä, on noita, hitaasti viileneviä karpaloita.
On noita, on niitä, nopeasti lentäviä mammutin luita.
On unia, on totta, on tarua,
halpoja tuulipukuja.
On tarua, on unia, on totta,
että lasken vuosia.
Niistä luen ystävien katseita,
suudelmien muotteja, ikävän kaikuja,
kielen päälle sulavaa suklaata,
mielen herkkää ja ilon muruja.
Sillä syntymäni alusta laskettu aika mitataan
sielutieteilijän erhelaskurilla,
jossa on runon mentävä lommo,
kärpäsen kiitoradan pituinen nousu
ja vatsakumpupoppelin rummuttajan kiihko.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
