Se oli sitä kurjuuden alkuaikaa,kun lama vanhempia kalusi.
Oli Kepa ja Leksa minä ja se fiksu joka tiesi mitä halusi.
Ja me tarhan pihassa notkuttiin ja yöt siellä valvottiin.
Oli taskut täynnä keskikaljaa ja piippua polteltiin.
Kepa oli eka joka silloin päätti, että tekee niin,
sen jota monet matkivat ja lieveilmiöksi tuomittiin.
Sillä oli liian iso taakka, ja me sitä huonosti tuettiin,.
Isänsä revolverin laukaisi ja lähti kerralla taivaisiin.
Lama-ajan nuorille selvisi mitä me haluttiin.
Sitä tapahtui kaikkialla.Me tahdottiin ilmavoimiin.
Leksa oli meistä ainoa josta tuli kuuluisa.
Hetken lehdet kirjoitti kun hän teki sen temppunsa.
Hän sitoi pitkän narun patteriin ja toisen pään kaulaansa.
Vauhdilla parvekkeelta hyppäsi ja aloitti matkansa.
Ja me tarhan pihassa notkuttiin ja yöt siellä valvottiin.
Oli takkien taskut täynnä kaljaa ja ympyrää kuljettiin.
Ja se ainoa fiksu päätti niin,
että lähti toiseen kaupunkiin.
Kävi koulut loppuun ja unohti kaiken,
vaikka joskus vielä soiteltiin.-
Minä yksin vielä jäin notkumaan,
ja piippua polttamaan.
Ja vaikka ulkoisesti olin elossa,
niin sisältä pelkkää kuolemaa.
En tiedä oliko elämän ironiaa vaiko kohtalo päätti niin,
mutta vaikka monet kerrat yritin ei mua huolittu taivaisiin.-
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
