Silmäsi kiiluvat
kuin ne nuotion kekäleet,
joita yritimme puhaltaa sammuksiin
kesämökkisi takapihalla
Ihosi on karhea
kuin se keltainen hiekkapaperi,
jolla hioimme sinistä venettäsi
mummolasi navetassa
Äänessäsi kuuluu
se sama rikkinäinen sointu,
jonka saimme aikaa Tallinnassa
leikkiessämme serkkusi kitaralla
Pimeässä minä pelkään sinua
Auringon noustessa minä kaipaan sinua
Sydämessäni on se aukko,
jonka revimme yhdessä auki
uudestaan ja uudestaan
yrittäessämme korjata elämäämme
Silti tekisin mitä tahansa,
jotta saisin vielä kerran
istua kanssasi sateenkaarisillalla
ja puhaltaa saippukuplia tuulen matkaan
[2009]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi