Yksinäinen

Runoilija Strawberry

nainen
Julkaistu:
501
Liittynyt: 26.8.2004
Viimeksi paikalla: 26.9.2023 16:58

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
10.10.1987

Veden rajassa
pehmeällä hiekalla
kaksi vartaloa
toisiinsa kietoutuneina
aallon kutitellessa
paljasta ihoa

Kevyt suudelma
kosteille huulille
hiusten piirtäessä
enkeleitä hiekalle
 

Hän syntyi tähän maailmaan
niin yksin, aivan omillaan
Meni isä pois ja äitikin
kuoli haavoihin syntisiin

Ja illan tullen kyynelsilmin
hän tähtiin katseli
Yössä hiljaisessa
toiveen esitti;
Mä tahdon pahan pois

Et saata koskaan sä aavistaa
miten surullinen hän on
Tuo poika yksin kulkee vaan,
taakka painava harteillaan
Tie luokse vie kohtalon

Eli monta vuotta yksinään
tuo poika niin onneton
Ei ollut vaimoa, ystävää
ja koirakin kuoli pois

Ja illan tullen kyynelsilmin
hän tähtiin katseli
Yössä hiljaisessa
toiveen esitti;
Mä tahdon pahan pois

Et saata koskaan sä aavistaa
miten surullinen hän on
Tuo poika yksin kulkee vaan,
taakka painava harteillaan
Tie luokse vie kohtalon

Nyt katselee lapsi enkelten
miten riemuita osaa hän
Ei pelkää enää itseään
vaan saanut on ystävän

Et saata koskaan sä aavistaa
miten surullinen hän on
Tuo poika yksin kulkee vaan,
taakka painava harteillaan
Tie luokse vie kohtalon

[2007]

Selite: 
Sekavaa soperrusta..
Kategoria: 
 

Kommentit

pidän tästä...
tuo toisto sopi kuvaa...
koskettava kokonaisuus.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut