Kun minä askellan kotia kohti
en tiedä asunko siellä laisinkaan
On niin monia kirjoja joiden lehdillä elän
ja niin monta tarinaseppoa
joiden maailmoissa seikkailen
olen jokaisessa elämässä mukana
ja tahtoisin olla jossain jotain vielä enemmän
Saranoiltaan pudonneen oven uskottavuudella
minä palaan huoneeseeni
lähteäkseni jälleen tai palatakseni jälleen
pysyäkseni silti vain poissa
Selite:
Bern 18.5.2006
Kovin Yksin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jos osaisin ranskaa vastaisin kyllä, onneksi osaan suomea, luin kaksi ekaa runoasi ja ne kolahtivat, ovat ihania. eri toten tämä runo on kuin minä, anteeksi, en omi tätä. lainasin hetken.
me ollaan tähtisumua nyt ja aina. ;-)
kivaa pohdintaa, ulkoisista vaikuttimista... mitä, missä, ja kuka täällä oikein puhuukaan.
Mielenkiintoista pohdintaa, kuka olen, missä olen,
mielikuvitusmaailmassa, muissa ihmisissä vai omissa unelmissa. Näitä kai ihminen kartoittaa ikänsä.
Sivut