Koska sieluni portinvartijat ovat hetkeksi poistuneet
uskallan laskea vapaaksi Ajatuksen
jonka jokainen soppi
(minun järkeäni uhmaten)
rohkenee janota sinua
Minun nilkkani
olkavarteni
pakarani
rukoilevat sinua olemaan
(miltä kosketuksesi niissä tuntuisikaan!)
En tahdo sinua vain vierailemaan
enkä tahdo että pysyt liikaa
Ole minulle vain
Ole
(siis nyt, ei eilen eikä huomenna)
Se on kaikki mitä tarvitsen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan uskomattoman loistavaa tekstiä!!!
Rohkeutta! Se kannattaa! Hienosti edetty.
Tässä hetkessä tämä kosketti ja syvältä. Upea on runosi!
Tämä on hienosti kirjoitettu.
Mä edes yritä mitään tulkita - hitsiläinen millaista tunnelatausta ja Naisen otetta on tässä runossasi! Naatiskelen illan viiletessä ihanan lämpimistä virtauksista tässä ruudun äärellä ja huokailen......sinun Ajatuksiasi:))))
Runon aloitus kertoo itsessään jo kaiken, seuraavat sanat pilkkovat sen moniin kaipauksen osiin...niin että kipuna alkaa jo tuntumaan tämä kaipaus. UPEA!
kaunista herkkää kaipausta ...
Ei sais tuolleen kiusia herkkää ihmistä, miten tästä enää osaa rauhottua... :-o
Kaunis ja ihana.
Näen itseni tästä :)
Niin syvää, kihelmöivää kaipausta..huh.
Onneksi järkesi heitti vapaalle *virn*
ja saimme tämän ihanan runosi lukea.
Olen lukenut tämän runon monta kertaa, ja edelleen tämä aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.
Ketä sinä kaipaat? Jotakuta joka on ollut elämässäsi mutta ei ole enää ja miksi ei? Vai jotakuta joka on elämässäsi, mutta joka ei ole nyt läsnä, ei niin kuin haluaisit?
Luen juuri sen läsnä olemisen tämän runon avainsanaksi, sovellettiinpa sitä sitten kumpaan tahansa (tai johonkin ihan muuhun) versioon tuossa edellä. Niin ja myös se tunteminen vaatii läsnäoloa, tietoisuutta omista tunteista, ja niiden hyväksymistä, olivatpa ne mitä tahansa.
Monimerkityksellinen runo, jonka ääreen on hyvä palata.
Sivut