Nimetön

Mä makaan jälleen täällä,
on tyhjää vierelläin.
Vaikka tilan täyttää osaan,
ihan hyvin itsenäin.

Mut mä kaipaan silti jotain,
jota tuot mun elämään.
Mut vielä niistä mikään,
ei ole kestävää.

Mä pelkään, auta ymmärtämään.
Mä pelkään, että tänne yksin jään.

Sun selkäsi vain loittonee,
taas ikkunani takaa.
En usko että mikään,
tätä oloa voi helpottaa.

Ikävästä tykkää en,
vaik on se tärkeää.
Mä kerroin sulle miksi niin,
sä kai sieluuni nyt näät.

Mä pelkään, auta ymmärtämään.
Mä pelkään, että tänne yksin jään.

Älä petä tunteita näitä,
jotka kahlaan läpi myrkysään.
Sun suudelmas ei tunnu jäiltä,
ne vaan sekoittaa mun pään.

Mä pelkään, enää hetken vain.