Nimetön

Pääni taas täytyy sanoilla näillä.
Yritin sen estää kylmillä jäillä,
kuten verenvuodon.

Onnistu se ei kun tulva liian suuri,
jalkani alta vei ja pato murtui.
Tuska loppumaton.

Ei auta laulu, ei vaikerrus,
sun täytyy vain mennä.
Antaa mun olla.

Ei sä et nää.
Ei et voi yrittää, ymmärtää.

Mun mieli on lukittu ja nielaisin avaimen.