Yöttömän yön yli

Tähtitaivas, Meri ja Maa,
minä niiden välissä
Kuun loisteessa.
Ilman keveyttä keveämpänä
Auringonsäteet hiuksissani.

Ei sammu sydämeni tuli,
polttaa poltinmerkkinsä;
elämä lapsensa merkkaa.

Vesi haavani voitelee.

Syksyn myrsky ajatukseni
kirkastaa.

Onni piilostaan kurkistaa; hymyää.

Voimissaan myrsky minua tempoo.
Vie minua eteenpäin, kuin pientä lasta.

Minä sanani piirrän Yöttömän yön yli.

Sielussani Tyven, Onni ja Rauha.
Rakkautta se vain on tähän hetkeen.

Karpalon maku suussani,
sammaleen pehmeys kehossani.

Käsissäni jatkumo,
sen ilmoille lasken
kuin valkean kyyhkyn.

Yö lastansa tuudittaa,
uniharsoon kietoo,
Yöttömän yön yli
aamuun kajoon tietäni vie.