auringon lämmössä
tukalaksi olen tuntenut oloni
valossa kirkkaassa
en kulkea osannut
hämärä on kotini
pimeys pukee minua
tunnen eläväni
levitän siipeni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Chiroptera
Runoilija Aimo Halla
♡
mies
Julkaistu:
131
Liittynyt: 23.1.2012
Viimeksi paikalla: 19.3.2025 15:20
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
tuulesta temmattua, huulella heitettyä, lieneekö lainattua, väkisin väännettyä, eikä millään pahalla nämähän ovat pelkkiä satuja.
Kommentit
Ee joo hasumpoo pimmeessä istua ähöttree.
Hyvä runo tämä on, siinä hiukan lähestytään ihmisen vampyyrimäisyyttä, kun niillä illan tullen siivet aukeaa ja toiminta alkaa.
Hienosti tämä kuljetti, hyvä.
Jokainen elää omassa elinympäristössään. Niin lepakotkin. Asian voi kokea synkkänä mutta ei välttämättä, ehkä se on vain tosiseikan ilmaus, että on erilaisia luonteita ja mieltymyksiä. Kyllä elämä sitten karsii liiallisen pimeyden pois jos se on elämää haittaavaa pimeyttä ja jos annamme elämän tehdä niin. Mielenkiintoinen ja puhuttelevakin runo. Kaunis lopetus.
Mielenkiintoinen, hyvä runo. Mun poika (teini) aina sanoo, että pitää syksystä ja talvesta, kun silloin on hämärää ja pimeää paljon ja pitää siitä enemmän kuin auringosta.
Sivut