Toivo jää suureen rakkauteen.
Eikä talvikylmään pakkaseen.
Tulethan joskus vielä meille.
Mennäänkö vielä joskus festareille.
Lumet pihasta poistetaan.
Ihan kuin kesää olisi ollutkaan.
Puut ja pensaat pihallamme nää.
Rakkautemme on pysyvää.
Löytäkäämme sisäinen henkemme.
Voi! Kumpa voisin tulla teidän mukaanne.
Juna lähtee, laukkunne pakkakaa.
En välitä paskaakaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Mä tykkäsin tästä, loppu oli aika ristiriitainen, mutta hyvä. Plussaa siitä :)
Pidän runon alusta, kovastikin. Jotenkin alku antaa toivoa siitä, että vaikka hetki sitten oltiin enemmän, nyt ei ehkä mitään, voitaisin joskus vielä olla ystäviä. Lähteä yhdessä niille festareille. Loppu taas kuvaa hyvin tunnetta, kun yrittää olla välittämättä.
Tunnetta runossa kyllä on. Toiseksi viimeisen virkkeen 'pakkakaa' häiritsee paljon. En tosin tiedä onko tällä tarkoitettukin jotakin, vai onko kyseessä vain typo. Myös viimeinen virke kovin puhekielisenä häiritsee muuten kirjakielellä kirjoitetussa runossa.
Mutta silti, tykkään!
Mä tykkäsin tästä, loppu oli aika ristiriitainen, mutta hyvä. Plussaa siitä :)
Pidän runon alusta, kovastikin. Jotenkin alku antaa toivoa siitä, että vaikka hetki sitten oltiin enemmän, nyt ei ehkä mitään, voitaisin joskus vielä olla ystäviä. Lähteä yhdessä niille festareille. Loppu taas kuvaa hyvin tunnetta, kun yrittää olla välittämättä.
Tunnetta runossa kyllä on. Toiseksi viimeisen virkkeen 'pakkakaa' häiritsee paljon. En tosin tiedä onko tällä tarkoitettukin jotakin, vai onko kyseessä vain typo. Myös viimeinen virke kovin puhekielisenä häiritsee muuten kirjakielellä kirjoitetussa runossa.
Mutta silti, tykkään!