Autio käytävä
muistuttaa jälleen
yksinäisestä rakkaudesta
sinun askeleesi ovat keveitä
kuin varjojen veljet
sinun lämmin kätesi
painautuu varovasti rintaani
haluat tietää voiko patsaan sydämen tuntea
Kylmä marmorini sulaa sinun lämpöösi
kun istut jälleen hiljaiseen syliini
suolaiset kyyneleesi uurtavat jokainen
paikan muistoksi
kiviseen rintaani
Olet kuiskinut minulle sadat salaisuutesi
tiedän niitä tuhannet
mutta muistan vain vapisevan äänesi
Aamu kutoo taas seittiään
pyydystää pimeyden kiinni
ja vie sen lepäämään
tasainen hengityksesi katkeaa
avaat hitaasti silmäsi ja hymyilet hymylleni
On aikasi lähteä
otat palasen rubinista sydäntäni ja piilotat sen taskuun sydämesi viereen
kaipuuni on äänetön
kuin hengityksesi
Hyvästisi on lempeä
miekan viilto
et koskaan lupaa
mutta silti odotan
Ja askeleesi katoavat
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
