Auringon laskiessa
ikimetsän kätköissä
puu nainen ja hevonen
kimaltavat kuun portailla
menossa pilveen
umpikuja jo häämöttää
se löytyy aina kuin itsestään
korpikuusen kyyneleet valuvat
katedraalin kärki patinoituu
ikimetsän kätköissä
puu nainen ja hevonen
kimaltavat kuun portailla
menossa pilveen
umpikuja jo häämöttää
se löytyy aina kuin itsestään
korpikuusen kyyneleet valuvat
katedraalin kärki patinoituu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
miettimään jäin
no
eka ajatus oli että sopii just
eikä melkein
lukemaani kirjaan
kivasti soljuu ajatus sanojen siivin
nyt en millään muista nimeä
vain tunteen