Sinä tökkäsit kielesi salaman
minun aralle sydänmelleni,
se sattui, sattui niin ilkeästi
ja kyyneleeni vuotivat ensin
hiljaa, salaa, suolaisina,
kirvelevinä, pian valtoimenaan.
Minä käperreyin kuin pieni siili,
minä murisin kuin pieni naali,
minä vapisin kuin keinulaudassa,
minä räjähdin kun märkäpaise
sydämeni syvyyksissä puhkesi.
Minua etoi kun märkä, kuona
poistui saaden minut palelemaan,
minä tyhjenin ja paineet katosivat,
silti minun mieleni, minun ajatukseni
olivat suurta sihinää, sinun varjosi
vapautti omani ja olen taas vampaampi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
