eräänä aamuna kävelin kauniista polkua pitkin ja huomasin että puussa oli satakielen pesä. satakieli lauloi puussa niin kauniita lauluja että tuli ihan kyyneleet silmille. aloin tuoda joka päivä ruokaa satakielelle. 2 kuukauden kuluttua huomasin että satakieli oli lähtenyt. en enää ikinä varmaan saa kuulla sen kaunista ääntä, sanoin hyvin surullisena. kul
ui monia vuosia kun seuraavaksi kävelin polulta. kun taas käävelinpolulta kuulin visserrystä. katsoin samaan puuhun jaa se sama satakieli lauloi siellä niin. olin taas iloinen.:-)
Selite:
ei ole tosi tapahtuma
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
