Kannoin sinua kaiken halki
särkyneitä siipiäsi suojasin
pohjasta asti pinnalle nostin
pientä sydäntäsi silitin.
Ja kun vihdoin auringon näät
luulin että syliini jäät.
Mutta päivän aurinkoisen
tahdoit kohdata sylistä toisen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| zammal | Nimetön | 1.9.2009 | 0 | Runo |
| zammal | Ja minä putosin.. | 19.2.2009 | 2 | Runo |
| zammal | yhä tällä tiellä | 28.12.2008 | 0 | Runo |
| zammal | Enkeleillä eksyneillä ehkä toivoa on | 28.12.2008 | 0 | Runo |
| zammal | Hajoavissa hetkissä | 18.12.2008 | 0 | Runo |
| zammal | Nimetön | 10.8.2008 | 0 | Runo |
| zammal | Kipeää | 7.8.2008 | 0 | Runo |
| zammal | Tehtäisiinkö tästä totta? | 10.7.2008 | 1 | Runo |
| zammal | 14.10.2006 (olen odottanut kauan) | 8.7.2008 | 2 | Runo |
| zammal | vaikeaa | 8.7.2008 | 0 | Runo |
Kommentit
Voin kuvitella, että tämän takana huokuu paljon pettymystä, väsymystä ja turhautuneisuutta. Toivottavasti hän osasi kiittää sinua, vaikka lähtikin toisen matkaan..
Surullinen runo menetyksestä... Tämä on kirjoitettu kuin alistuen tapahtuneelle ja aivan kuin periksi olisi jo annettu.